Arttu Tuominen: Lost in Suomi
Kirjailijantyön yksi parhaista puolista – ja samalla kirouksista – on matkustaminen. On kunnia päästä puhumaan kirjoittamisesta eri tilaisuuksiin ja saada tavata uusia ihmisiä, mutta mitä enemmän ikää karttuu, sitä raskaammaksi matkapäivät käyvät. Matkalaukkuelämä terminaaleineen, kolmioleipineen ja pikakahveineen on kaukana glamourista. Viimeisten vuosien aikana on tullut katseltua melkoisesti suomalaista maisemaa niin auton, junan kuin bussin ikkunasta kaikkina vuodenaikoina.
Matkustaminen on osa työtä ja välttämätön paha, mutta olen huomannut, että joillekin matka saattaa olla itse määränpää.
Kirjailijoille julkisissa kulkuneuvoissa avautuu yllättäviä mahdollisuuksia materiaalin keruuseen. Olemme eräänlaisia soluttautuvia agentteja. Etenkin junien ravintolavaunut avaavat hyviä paikkoja ihmisten tarkkailuun. Niissä kun on lähes aina ruuhkaa ja pöydän joutuu usein jakamaan ventovieraiden kanssa. Ja näissä ahtaissa ravintoloissa virtaa myös reippaasti ilolientä, joka avaa suomalaisten tuppisuut. Tunnelma onkin usein katossa. Matkalaiset eivät aavista, että heidän joukossaan istuu vakooja silmät tarkkana ja korvat höröllä.
Kirjailijat eivät ole ainoita, jotka ovat havainneet ravintolavaunujen ainutlaatuisen tunnelman, vaan olen törmännyt ihmisiin, jotka nousevat junaan pelkästään sen vuoksi. Erityisesti mieleeni on jäänyt eräs alkutalven matka Porista Kuopioon. Jaoin pöydän kahden toisilleen ennestään tuntemattoman seurueen kanssa, joista kumpikaan ei ollut matkalla mihinkään. He olivat varanneet matkansa hyvissä ajoin ainoina perusteinaan mahdollisimman pitkä edestakainen matka mahdollisimman halvalla. Toinen ryhmä matkasi Helsingistä Pieksämäelle, toinen Vaasasta Mikkeliin. Tarkoitus oli siis viettää päivä junassa juoden ja jatkuvasti pöydässä vaihtuvien vieraiden ihmisten kanssa jutellen.
Ehkä tämä matkustaminen ei mihinkään ei minkään vuoksi on vain suomalainen juttu. Seilaammehan me esimerkiksi Turusta Tukholmaankin nousematta lainkaan maihin.
Arttu Tuominen
Porilainen kirjailija ja ympäristöinsinööri, joka ammentaa luomisvimmansa porilaisesta hulluudesta, rannikon luonnosta ja Selkämeren aalloista.