Sain ko­toa evääk­si mal­lin sii­tä, et­tä yh­teis­tä hy­vää ra­ken­ne­taan yh­des­sä; Juu­ri minä voin ol­la se kuu­lui­sa joku, joka tart­tuu toi­meen. Olen nuo­res­ta pi­tä­en ol­lut ak­tii­vi­ses­ti vai­kut­ta­mas­sa ja toi­mi­mas­sa yh­tei­sen hy­vän ja eet­ti­sen elä­män to­teu­tu­mi­sen puo­les­ta.

Puo­lu­e­po­li­tiik­kaan tu­lin läh­te­neek­si mu­kaan it­sel­le­ni yl­lä­tyk­se­nä. Kun oma puo­lu­e­kan­ta sel­kiy­tyi, lii­tyin Va­sem­mis­to­lii­ton jä­se­nek­si. Ajat­te­lin lä­hin­nä ha­lu­a­va­ni tu­kea jä­sen­mak­sul­la­ni kan­nat­ta­mie­ni asi­oi­den edis­tä­mis­tä ja nä­ky­vyyt­tä yh­teis­kun­nal­li­ses­sa kes­kus­te­lus­sa. Toi­sin kui­ten­kin kävi, kun pian puo­lu­ee­seen liit­ty­mi­se­ni jäl­keen mi­nul­le soi­tet­tiin ja pyy­det­tiin mu­kaan pai­kal­lis­jär­jes­tön ko­kouk­seen. Ajat­te­lin, et­tä on kiva pääs­tä ta­paa­maan mui­ta puo­lu­ee­seen kuu­lu­via ja lu­pa­sin men­nä. Kun­ta­vaa­lit oli­vat pian al­ka­mas­sa ja tu­lin yli­pu­hu­tuk­si eh­do­kas­lis­tal­le. Yl­lät­tä­en ää­ni­mää­rä riit­ti heti va­ra­val­tuu­te­tun paik­kaan. Sen jäl­keen olen eh­ti­nyt mo­nen­lais­ta: tu­tus­tua va­li­o­kun­ta­työs­ken­te­lyyn va­ra­jä­se­ne­nä, toi­mia pii­ri­hal­li­tuk­ses­sa, pääs­tä var­si­nai­sek­si val­tuu­te­tuk­si ja va­li­o­kun­nan jä­se­nek­si, maa­kun­ta­val­tuu­te­tuk­si, alu­e­val­tuus­ton va­ra­jä­se­nek­si ja edus­kun­ta­vaa­lieh­dok­kaak­si.

Näis­sä eri­lai­sis­sa teh­tä­vis­sä olen pääs­syt op­pi­maan sy­vem­min pää­tök­sen­te­koa ja pääs­syt omal­ta osal­ta­ni vai­kut­ta­maan sii­hen, mil­lais­ta ny­kyi­syyt­tä ja tu­le­vai­suut­ta Rau­mal­la ja Sa­ta­kun­nas­sa ra­ken­ne­taan. Mut­ta olen niis­sä pääs­syt myös mat­kal­le toi­veik­kuu­des­ta tur­hau­tu­mi­seen ja ta­kai­sin – jo use­am­man ker­ran. Po­liit­ti­nen pää­tök­sen­te­ko ei ole pi­ka­mat­ka, vaan ma­ra­ton, ja mat­kal­le on mah­tu­nut mo­nen­lai­sia vai­hei­ta ja tun­te­muk­sia. Var­sin­kin pien­puo­lu­een val­tuus­to­ryh­mä­läi­se­nä kau­pun­gin­val­tuus­tos­sa olen jou­tu­nut mo­neen ker­taan käy­mään mie­les­sä tais­te­lun tur­hau­tu­mis­ta ja luo­vut­ta­mi­sen ha­lua vas­taan. Lo­pul­ta olen kui­ten­kin ai­na pa­lan­nut toi­veik­kuu­teen ja sii­hen ko­toa op­pi­maa­ni aja­tuk­seen, et­tä yh­tei­nen hyvä ra­ken­ne­taan yh­des­sä. Minä voin ol­la yk­si sel­lai­nen joku, joka tart­tuu toi­meen.

Seu­raa­vat kun­ta- ja alu­e­vaa­lit jär­jes­te­tään en­si vuo­den ke­vääl­lä. Oli­sit­ko si­nä­kin yk­si sil­loin eh­dol­le aset­tu­vis­ta? Ter­ve­tu­loa mu­kaan!

Lot­ta Ha­tak­ka

Va­sem­mis­to­liit­to, Rau­ma