Per­he on muut­tu­nut yhä enem­män vä­li­ai­kai­sek­si. Kun minä olin nuo­ri, erot­tiin, jos ol­tiin on­net­to­mia. Nyt ero­taan aja­tuk­sel­la, et­tä voi­sin ol­la on­nel­li­sem­pi ja haa­ve uu­des­ta jän­nit­tä­väs­tä kump­pa­nis­ta on vain yh­den swaip­pauk­sen pääs­sä. Some an­taa meil­le ku­van, et­tä elä­mäs­sä on lo­put­to­mia vaih­to­eh­to­ja, ei­kä si­tou­tu­mi­nen ole muo­tia. Vaik­ka ero­per­hei­tä oli mi­nun­kin lap­suu­des­sa­ni run­saas­ti, kui­ten­kin iso­van­hem­mat oli­vat usein vie­lä yh­des­sä. Se oli lii­ma, joka piti su­kua ka­sas­sa ja loi yh­teen­kuu­lu­vuut­ta. Nyt edes iso­van­hem­mat ovat enää har­voin yh­des­sä. Mo­nil­la nuo­ril­la ai­kui­sil­la on yhä vä­hem­män paik­ko­ja, min­ne men­nä viet­tä­mään juh­la­py­hiä ja nuor­ten yk­si­näi­syys on­kin li­sään­ty­nyt. Kun uu­si ihas­tus on löy­ty­nyt, ai­kui­set se­lit­tä­vät it­sel­leen, et­tä "lap­set­kin ha­lu­a­vat mi­nun ole­van on­nel­li­nen". Ei­vät ha­lua. He ha­lu­a­vat it­se ol­la on­nel­li­sia ja se tar­koit­taa sitä, et­tä heil­lä on eh­jä koti. En­tä jos van­hem­mat rii­te­le­vät koko ajan? Rii­te­le­mi­nen kuu­luu elä­mään, mut­ta on myös mah­dol­lis­ta op­pia rii­te­le­mään vä­hem­män. Jo­ku­nen vuo­si sit­ten Dai­ly Mail jul­kai­si tut­ki­muk­sen, jos­sa to­det­tiin 50 pro­sen­tin ka­tu­neen avi­oe­ro­aan, kun vuo­sia oli ku­lu­nut. Jat­ku­vas­ti saa lu­kea uu­ti­sis­ta, kuin­ka on sa­la­ma­ra­kas­tut­tu ja otet­tu avi­oe­ro, sit­ten koh­ta tu­lee uu­si avi­oe­ro.

Tie­ten­kään vä­ki­val­tai­ses­sa pa­ri­suh­tees­sa ei ke­nen­kään pi­täi­si ol­la, jo­ten avi­oe­ro on jos­kus pa­ras vaih­to­eh­to. Tut­ki­muk­sis­ta voi­daan to­de­ta, et­tä avi­oe­rot li­sää­vät las­ten pa­hoin­voin­tia. Yh­teis­kun­nan hy­vin­voin­tia li­säi­si ai­kuis­ten kyky si­tou­tua toi­siin­sa, per­hee­seen ja lap­siin. Kyn­nys men­nä pa­ri­suh­de­te­ra­pi­aan on vii­me vuo­sien myö­tä las­ke­nut, mut­ta te­ra­pi­an tu­lok­set ei­vät ole mai­rit­te­le­via. Sama pä­tee las­ten saa­maan tu­keen. Te­ra­peut­ti ei voi kor­va­ta van­hem­man roo­lia, mut­ta lii­an usein kuu­len et­tei te­ra­pi­as­ta ol­lut nuo­rel­le apua. Te­ra­pi­a­kou­lu­tus­ta tu­li­si tar­kas­tel­la kriit­ti­ses­ti. Or­pon hal­li­tuk­sen oh­jel­man tär­keä tee­ma on tur­va­ta las­ten ja nuor­ten yh­den­ver­tai­nen pää­sy te­ra­pi­aan (te­ra­pi­a­ta­kuu), mut­ta mi­kään mää­rä te­ra­pi­aa ei rii­tä, jos se ei ole te­ho­kas­ta.

Se­ku­laa­ri yh­teis­kun­tam­me on aja­nut kris­til­li­siä ar­vo­ja alas jo vuo­sia. Jee­suk­sen ope­tuk­set on kor­vat­tu he­do­nis­mil­la. Per­he­ar­vo­jen pa­laut­ta­mi­nen kun­ni­aan ei mak­sa mi­tään, mut­ta se sääs­täi­si val­ta­vas­ti yh­teis­kun­nan va­ro­ja. Ilol­la ter­veh­din nuor­ten mies­ten us­koon tu­lon il­mi­ö­tä. Jopa van­hem­man pol­ven en­ti­nen kova ateis­ti Tuo­mas En­bus­ke on tul­lut us­koon. Muu­tos on mah­dol­li­nen, mut­ta se läh­tee meis­tä ai­kui­sis­ta. Nuor­ten hy­vin­voin­ti on ai­kuis­ten vas­tuul­la.

Lau­ra Huh­ta­saa­ri

Kan­sa­ne­dus­ta­ja (ps.)