Ulla Leinon murreblogi: Tällai mennää
Kevät vappuines tulos… huhtikuu 28. 2024
Huhtikuu o lopuillas ja vappu iha tos just nurka takan. Viä aamusti, ko oli nii synkkää tuntu et tätä surkee ruskeet luantoo ny tarttis saar aurinko kuivaa ja lämmittää, et pääsis se kevvää vihree läpi. Just ny, ko tätä knaputtele pilkottaa aurinko jostai pilvei ravost ja tuntuu ihanalt. Kyl ne sarekki viä aunioitti tuleva, mut vapuks kuulemma lämpee ja päästää kaikki siit nauttii. No solis oikee hyvä se! Joku harmitteli ettei puistoi ol viä ruakottu, mukko ollu nii märkää ettei sin oikee ol ollu mittää asjaa ei ainaka tääl mee nurkis.
Eile oli Kansalline veteraanipäivä ja tuntu nii hyvält, ko flakut fleijas menneit veteraanei ja viä eloski olevai 2000 veteraani kunniaks ja siin samal lottainki sekä kotijoukois parhaas tehneitte kans. Ilma heit ei oltas näi hyväs Suames, niät kiitos ja kunnia kaikil se ajjaa eläneil voi kai sannoo. Valtakunnalline veteraanijuhla Vaasas oli mee uurel nuarel presitentillekki vissii melkei jännittävä ja liikuttava samal. Häne viäressäs juhlas istu 99-vuatias veteraani, joka toi veteraanei tervehrykse juhlaa osallistunneil ja muillekki kuulol olleil. Hänki toivo ettei ennää koskaa jouruttas semmosii sora kauhui kokkee. Koko juhlast välitty tiivis yhteekuuluvaisuure tuntu ja oli nii passelii, ko nuaret ja vanhat sai yhres laval laulaa. Kyl lämmitti kuulijaa seki nuare flika lukema kriivaamas juttu tuffastas, joka soras oli palelluttanu jalkas ja ny ne monist kirjavist villasist tillukkaist hualimat pakkas palelee.
No sit iha asjast toisee, ko harmitti kuulustel TEHY puhheejohtaja haastattelluu ja varsinki ne häne selvästi hyväksymäs v-sanat, joit kuulemma häne kirjastakki löytyy ronskisti. Miäs kyl totes mul ekko ”se pellaa tai o pelannu (kätilö) tyäkses se v…. kans, ni kai se siit johtuu?” Kyl terveyrehoitohenkilökunnal ainaki viä sillo mu aikanani oli viktist ain käyttää kaunist kiält potilaitte kans. Yhre kerra yhten yän kuuli jollai osastollani sööterska kirroova hoirettavalles, mut se asja kyl sit puitii jälkikättee kahre keske ja luata, et se loppu sihe. Tämmöses asjas ole sit vissii tiukkapipone?
Kevennettääs ny ina juttuu hajuihi. Piäni familja istu aamupalal ja yhtäkkii semmone alt nelivuatine flikka totes siin äitilles:” Kuule äiti, ei tämmöses paska hajus kukkaa voi aamupallaas syär.” Selvennykseks et pikkuveli siin liki istu potal ja sisarukset oli hiljakkoi alkanees päiväkoris torenäkösesti päässy koht kiälikylpyy. Samallai ko meenki mukulat 60-luvul heti ensimmäisen päivän seurakunna päiväkerhos oli kirosanat kampraateilt oppinu. Sillai kai!
Vappun sit ilo irti, simmaa ja munkkei, nakit ja perunasalatti tai krillaillaa iha vaa vaik hamppäriväärää ja herkkusiänii. Just ninko ittel passaa. Ilost vappuu kaikil…
Ulla Leino
Porilainen murremaakari ja kotiseutuneuvos