Pau­li Uu­si-Kil­po­nen

Kan­sa­ne­dus­ta­ja Pau­li Aal­to-Se­tä­läl­lä (kok.) on pers­pek­tii­viä mo­neen. Toi­mit­ta­ja, yri­tys­joh­ta­ja, yli­o­pis­ton prof­fa jne. Omin­ta hä­nel­le on yri­ty­se­lä­mä, yrit­tä­jyys ja nii­den ke­hit­tä­mi­nen. Hän on kir­joit­ta­nut yrit­tä­jyy­des­tä ja joh­ta­mi­ses­ta myös kir­jo­ja.

Pau­li Aal­to-Se­tä­lä tii­vis­tää sa­no­man­sa kol­meen kes­kei­seen tee­maan: yri­tyk­sen jat­ku­vaan ke­hit­tä­mi­seen, työ­hy­vin­voin­tiin ja te­hok­kuu­teen.

– Noi­den edel­lä mai­nit­tu­jen asi­oi­den pi­tää ol­la ta­sa­pai­nos­sa. Toi­nen ei saa vie­dä toi­sel­ta ti­laa, hän ko­ros­taa.

Mitä tuo sit­ten käy­tän­nös­sä mer­kit­see?

– Jos työ­hy­vin­voin­ti nou­see kes­ki­öön, niin saa­te­taan unoh­taa kak­si muu­ta yri­tyk­sel­le tär­ke­ää asi­aa tai ai­na­kin pai­no­tuk­set vää­ris­ty­vät.

Hän pu­huu työ­hy­vin­voin­nis­ta näi­den kah­den muun asi­an mah­dol­lis­ta­ja­na.

– Työ­hy­vin­voin­nin kan­nal­ta on tär­ke­ää tie­don­kul­ku ja se, et­tä il­ma­pii­ri luo­daan in­no­vaa­ti­oi­ta ja luo­vuut­ta tu­ke­vak­si ja niil­le an­ne­taan riit­tä­väs­ti ai­kaa.

Hy­vin ylei­ses­ti yri­tyk­sis­sä tör­mä­tään sii­hen, et­tei ole ai­kaa ja kun ai­kaa ei ole, teh­dään niin kuin on en­nen­kin teh­ty.

Aal­to-Se­tä­lä pu­huu työ­a­jan te­hok­kaas­ta käy­tös­tä. Mo­nes­ti pa­la­ve­reis­sa asi­oi­den kä­sit­te­ly rön­syi­lee ja ai­kaa ku­luu muu­hun kuin it­se kä­si­tel­tä­vään ai­hee­seen.

Kun ko­ro­na-ai­ka­na ei ol­lut mah­dol­li­suut­ta yh­tei­siin ko­kouk­siin, vi­deo- ja säh­kö­pos­ti­ko­kous­ten mää­rä kas­voi val­ta­vas­ti.

Aal­to-Se­tä­lä ky­syy­kin pal­jon pu­hu­vas­ti, et­tä oli­vat­ko­han nuo kaik­ki ko­kouk­set tar­peel­li­sia. It­se hän nä­kee niin, et­tä niil­lä kor­vat­tiin sitä yh­teis­tä ai­kaa, kun ta­vat­tiin kas­vok­kain.

– Toki työ­yh­tei­sös­sä tar­vi­taan myös va­paa­ta kes­kus­te­lua kah­vi­kup­po­sen ää­res­sä, mut­ta se pi­tää ol­la ta­sa­pai­nos­sa, ei­kä vie­dä ai­kaa yri­tys­tä hyö­dyt­tä­väl­tä työl­tä.

Työ­yh­tei­söt ovat hy­vin eri­lai­sia alas­ta ja yri­tyk­sen kult­tuu­ris­ta riip­pu­en. Hän kui­ten­kin sa­noo, et­tä yri­tys­ten pi­tää toi­mia noi­den kol­men poin­tin poh­jal­ta jot­ta ne ke­hit­tyi­si­vät ta­lou­del­li­ses­ti, toi­min­nal­li­ses­ti ja työ­yh­tei­sö­nä, jo­hon ha­lu­taan tul­la.

Suo­ma­lai­nen joh­ta­mi­nen on pa­ran­tu­nut eri tut­ki­muk­sen mu­kaan jo pi­dem­män ai­kaa yk­si­tyi­sel­lä puo­lel­la. Käs­kyt­tä­mi­sen ja mää­rää­mi­sen kor­vaa yhä use­am­min kan­nus­ta­va ja työn­te­ki­jän ke­hit­ty­mis­tä tu­ke­va esi­mies­työ. Myös työ­e­lä­män tasa-ar­vo on yhä pa­rem­mal­la to­lal­la.

Myön­tei­seen ke­hi­tyk­sen vai­kut­taa Aal­to-Se­tä­län mu­kaan joh­ta­mi­sen ai­kai­sem­paa laa­ja-alai­sem­pi kou­lu­tus. Ai­kai­sem­min joh­ta­jal­ta vaa­dit­tiin ta­lou­den ja or­ga­ni­saa­ti­oi­den hal­lin­taa. Ny­kyi­sin tuo­hon li­sä­tään hen­ki­lös­tö, sen ke­hit­tä­mi­nen ja hy­vin­voin­ti.

– It­sen­sä- ja ih­mis­ten joh­ta­mi­nen, or­ga­ni­saa­ti­on uu­dis­ta­mi­nen ja työ­il­ma­pii­ri, ko­ros­tu­vat eri­tyi­ses­ti no­pe­as­ti kas­va­vien eli star­tup-yri­tys­ten joh­ta­mi­ses­sa, Aal­to-Se­tä­lä sa­noo.

Suo­mes­sa ke­hi­tys kul­kee nu­rin­ku­ri­seen suun­taan sii­nä mie­les­sä, et­tä yk­si­tyi­nen sek­to­rin yri­tys­ten mää­rä su­pis­tuu, mut­ta jul­ki­nen puo­li kas­vaa. Kan­san­ta­lou­del­le täl­lai­nen ke­hi­tys on pit­kään jat­ku­es­saan tur­mi­ol­li­nen. Pau­li Aal­to-Se­tä­län mu­kaan jul­ki­ses­sa kes­kus­te­lus­sa jää­vät lii­an vä­häl­le huo­mi­ol­le yrit­tä­mi­sen po­si­tii­vi­set puo­let. Yrit­tä­mi­sen vai­keu­det taas ko­ros­tu­vat.

– Me­di­al­la on tä­hän var­mas­ti omat vai­ku­tuk­sen­sa. Ot­si­koi­hin nou­se­vat hel­pos­ti ne­ga­tii­vi­set asi­at. Se ei voi ol­la hei­jas­tu­mat­ta ih­mis­ten mie­li­ku­vaan yrit­tä­mi­ses­tä.

– Myös lob­ba­reil­la on oma osuu­ten­sa ne­ga­tii­vi­seen mie­li­ku­vaan.

Ta­pa­na on ko­ros­taa on­gel­mia jul­ki­suu­des­sa, jot­ta ne nou­si­si­vat esiin ja sai­si­vat huo­mi­o­ta. Aal­to-Se­tä­lä ot­taa esi­mer­kin, kun hän oli opet­ta­mas­sa Tu­run kaup­pa­kor­ke­a­kou­lus­sa.

– Kun val­mis­tu­vil­ta ky­syt­tiin, et­tä työl­lis­ty­vät­kö he val­mis­tu­mi­sen jäl­keen, niin noin puo­let oli sitä miel­tä, et­tei työ­paik­kaa heti löy­dy. Eko­no­mi­lii­ton tut­ki­mus pal­jas­ti, et­tä rei­lus­ti yli 90 pro­sent­tia työl­lis­tyi käy­tän­nöl­li­ses­ti kat­so­en heti.

Joh­to­pää­tös on, et­tä kuva yri­tys­ten ky­vys­tä pal­ka­ta aka­tee­mis­ta työ­voi­maa oli pal­jon huo­nom­pi kuin to­del­li­suus.