"Olen 48-vuo­ti­as po­ri­lai­nen pa­luu­muut­ta­ja, ja asun Re­po­saa­res­sa yh­des­sä mie­he­ni ja rot­t­wei­ler-tyt­tö Rus­kan kans­sa. Yri­tyk­se­ni Muis­to­hau­taus Oy aloit­ti toi­min­tan­sa Eu­ran Pa­ne­li­as­sa hie­man yli vuo­si sit­ten. Sit­tem­min olem­me avan­neet hau­taus­toi­mis­tom­me toi­mi­pis­teet myös Re­po­saa­reen ja Sä­ky­lään. Nel­jäs toi­mi­pis­te avau­tuu Eu­ran kes­kus­tas­sa maa­lis­kuun lo­pus­sa.

Yrit­tä­mi­nen on mi­nul­le tut­tua jo lap­suu­den­per­hees­tä ja ai­kai­sem­man työ­ni kaut­ta. Asuim­me mie­he­ni kans­sa 25 vuot­ta Ete­lä-Poh­jan­maal­la, ja ope­tin Suu­poh­jan am­mat­ti-ins­ti­tuu­tis­sa Kau­ha­jo­el­la eläin­ten­hoi­toa ja yri­tys­ta­lout­ta. Eu­ran Yrit­tä­jiin ha­lu­sin liit­tyä, kos­ka tun­tuu hy­väl­tä, et­tä taus­tal­la on joku ver­kos­to ja tuki.

Mie­he­ni on pyö­rit­tä­nyt kol­mi­sen vuot­ta hau­ta­ki­viy­ri­tys­tä Ko­ke­mä­el­lä (Ko­ke­mä­en Muis­to­ki­vi Oy), ja it­se­kin olen siel­lä teh­nyt esi­mer­kik­si tra­de­no­min lop­pu­työn ja har­joit­te­lut. Olim­me jo pit­kään miet­ti­neet, et­tä hau­taus­toi­mis­to oli­si luon­nol­li­nen jat­ke toi­min­nal­le. Kun sit­ten Pa­ne­li­an ky­läs­sä tuli myyn­tiin kuk­ka­kaup­pa ja hau­taus­toi­mis­to, tar­tuin ti­lai­suu­teen. Olen iloi­nen, et­tä flo­ris­ti Kat­ja Pel­to­nen, joka oli jo edel­li­sen omis­ta­jan ai­ka­na tääl­lä töis­sä, ha­lu­si edel­leen jat­kaa.

"Hautaustoimistossa työskentelevältä vaaditaan järjestelmällisyyden lisäksi muun muassa kuuntelemisen taitoa ja empatiakykyä", toteaa Muistohautaus Oy:n yrittäjä Merja Utriainen. Kuva: Tuija Saarinen

"Hautaustoimistossa työskentelevältä vaaditaan järjestelmällisyyden lisäksi muun muassa kuuntelemisen taitoa ja empatiakykyä", toteaa Muistohautaus Oy:n yrittäjä Merja Utriainen. Kuva: Tuija Saarinen

Olen ai­na tien­nyt, et­tä ha­lu­an ol­la yrit­tä­jä, ja nyt löy­sin sen, mitä ha­lu­an yrit­tää. Olen löy­tä­nyt työn, jos­ta to­del­la pi­dän. Mi­nus­ta on suu­ri kun­nia saa­da ol­la kai­ken sen luot­ta­muk­sen ar­voi­nen, jota ih­mi­set elä­män vai­keim­pa­na het­ke­nä osoit­ta­vat.

Muis­to­hau­taus Oy on täy­den pal­ve­lun hau­taus­toi­mis­to, eli pys­tym­me hoi­ta­maan hau­taus­jär­jes­te­lyt omais­ten puo­les­ta niin pit­käl­le kuin toi­vo­taan. Olen huo­man­nut, et­tä ih­mi­set ar­vos­ta­vat pai­kal­li­suut­ta ja tu­le­vat mie­lel­lään asi­oi­maan ki­vi­jal­ka­y­ri­tyk­seen.

Hau­taus­toi­mis­tos­sa työs­ken­te­le­väl­tä vaa­di­taan mie­les­tä­ni jär­jes­tel­mäl­li­syyt­tä ja or­ga­ni­soin­ti­ky­kyä. Pi­tää osa­ta myös ver­kos­toi­tua, sil­lä pal­jon teh­dään yh­teis­työ­tä eri ta­ho­jen kans­sa. Luo­tet­ta­vuus on kai­ken kul­ma­ki­vi: Asi­ak­kaan pi­tää voi­da ko­kea, et­tä hän an­taa jär­jes­te­lyt alan am­mat­ti­lai­sen kä­siin ja voi luot­taa sii­hen, et­tä työ tu­lee teh­dyk­si täy­del­li­ses­ti. Kuun­te­le­mi­sen ja läs­nä­o­lon tai­to sekä em­pa­tia ovat myös tär­kei­tä täs­sä ih­mis­lä­hei­ses­sä työs­sä.

Yleen­sä ih­mi­set soit­ta­vat etu­kä­teen ja va­raa­vat ajan. Meil­lä on pu­he­lin­päi­vys­tys joka päi­vä.

Puu on suomalaisen ykkösvalinta uurnissa. Kuva: Tuija Saarinen

Puu on suomalaisen ykkösvalinta uurnissa. Kuva: Tuija Saarinen

Vai­na­jan koh­taa­mi­nen en­sim­mäi­sen ker­ran jän­nit­ti. Olin päät­tä­nyt, et­ten ete­ne yri­tyk­sen os­to­neu­vot­te­luis­sa en­nen kuin olen näh­nyt, mi­ten sen koen. Ti­lan­tees­sa las­keu­tui mie­lee­ni tie­tyn­lai­nen rau­ha. Sii­nä ei ol­lut mi­tään dra­ma­tiik­kaa. Puim­me vai­na­jan ja las­kim­me ku­kan hä­nen rin­nal­leen. Sen jäl­keen pi­dim­me hil­jai­sen het­ken. Mi­tään huo­no­ja tun­te­muk­sia mi­nul­le ei tul­lut, eh­kä vä­hän her­kis­tyin.

Vai­na­ja pu­e­taan joko omiin vaat­tei­siin tai vai­na­jan al­paan, joka on pit­kä val­koi­nen pai­ta. Moni ha­lu­aa neu­loa vai­na­jan vii­mei­sel­le mat­kal­le läm­pi­mät ja peh­me­ät vil­la­su­kat, usein käy­te­tään myös edes­men­neen omia, rak­kai­ta vil­la­suk­kia. Mo­nes­ti ark­kuun ha­lu­taan lait­taa jo­kin vai­na­jal­le ra­kas esi­ne tai las­ten­las­ten pii­rus­tuk­sia.

Tuh­ka­hau­taus on val­ta­kun­nal­li­ses­ti ylei­sin hau­taus­ta­pa tänä päi­vä­nä. Tark­kaa ti­las­toa mi­nul­la ei ole, mut­ta meil­lä tääl­lä maal­la tuh­ka- ja ark­ku­hau­taus ovat vie­lä yh­tä ylei­siä. Puu on suo­ma­lai­sen yk­kös­va­lin­ta uur­nis­sa. Ar­kuis­ta pel­la­va­ver­hoil­tu ark­ku on suo­si­tuin.

Hau­taus- ja kuk­ka-alan yrit­tä­jä­nä en ole voi­nut ol­la pa­ne­mat­ta mer­kil­le meil­le Suo­meen­kin saa­pu­nut­ta tren­diä las­kea ar­kul­le vain yk­si kuk­ka. Mie­les­tä­ni ku­kat kuu­lu­vat hy­vin vah­vas­ti suo­ma­lai­seen hau­taus­kult­tuu­riin, ne ker­to­vat ar­vos­tuk­ses­ta ja loh­dut­ta­vat. Soi­sin, et­tä jo­kai­nen voi­si toi­mia si­ten kuin it­ses­tä tun­tuu hy­väl­tä riip­pu­mat­ta hau­taus­ta­vas­ta. Ky­sees­sä on kui­ten­kin se vii­mei­nen ter­veh­dys vai­na­jal­le, mikä voi yh­tä hy­vin ol­la myös pe­rin­tei­nen hau­ta­lai­te tai kuk­ka­kimp­pu yh­den ku­kan si­jaan."

Teks­ti ja kuva: Tui­ja Saa­ri­nen