”Me­net min­ne vaan, vaik­ka ra­vin­to­laan – Niin huo­maat sen, eh­kä ki­roil­len – Raha rat­kai­see.”

Kan­san­tai­tei­li­ja Ir­win Good­ma­nin ja sa­noit­ta­ja­mes­ta­ri Vexi Sal­men lau­lus­sa ker­ro­taan ka­rus­ti, mut­ta to­tuu­den­mu­kai­ses­ti elä­män to­si­a­si­ois­ta. Lie­nee­kö ky­sei­nen kap­pa­le jo 60-lu­vul­ta, mut­ta ai­na­kin sen sa­no­man voim­me hel­pos­ti yh­dis­tää ny­ky­päi­vään ja eh­dot­to­mas­ti myös ur­hei­luun.

Meil­lä Po­ris­sa pi­de­tään it­ses­tään sel­vä­nä, et­tä SM-Lii­gan kaik­kien ai­ko­jen maa­li­ku­nin­kaan Ar­to Ja­va­nai­sen pi­täi­si ol­la myös pis­te­pörs­sin yk­kö­nen. Kui­ten­kin Jan­ne Oja­nen on täs­sä tau­lu­kos­sa yk­kö­se­nä seit­se­män pis­teen erol­la. Kum­pi sit­ten oli pa­rem­pi pe­laa­ja ja en­nen kaik­kea pis­te­mies? Ja­va­nai­nen tuo ar­moi­tet­tu maa­lin­te­ki­jä ver­sus Oja­nen, jon­ka syöt­tö­tai­to ai­heut­ti jat­ku­via vaa­ra­ti­lan­tei­ta vas­tus­ta­jan maa­lil­la?

Se mikä te­kee asi­oi­den ver­tai­lun han­ka­lak­si, on juu­ri syöt­tö­pis­tei­den mää­rit­te­ly. Pää­o­sin Ja­va­nai­sen pe­liu­ran ai­ka­na syöt­tö­pis­teen sai, jos ky­sees­sä oli re­hel­li­nen syöt­tö ja kak­kos­syöt­tä­jiä ei tain­nut edes ol­la? Oja­sen huip­pu­vuo­si­na syöt­tö­pis­tei­tä al­koi saa­da re­boun­deis­ta ja mo­nes­ti pis­teen sai, jos sat­tui ole­maan jääl­lä maa­lin ai­ka­na. Ai­na­kin huip­pu­ni­met. Vas­ta­vuo­roi­ses­ti maa­li­o­dot­ta­mat oli­si­vat ta­kuul­la ol­leet suu­rem­mat 1970- ja 1980-lu­vuil­la jos nii­tä oli­si sil­loin las­ket­tu. Eli ver­tai­lu on vai­ke­aa ja lie­nee myös tur­haa. Mo­lem­mat oli­vat ai­kan­sa par­haim­pia pe­laa­jia.

No mi­ten se raha sit­ten tä­hän liit­tyy? Tie­ten­kin ta­ri­noi­den muo­dos­sa. Pis­te­lu­ke­mat 1 + 1 ei suu­rem­min ot­si­koi­ta nos­ta­ta, mut­ta odo­ta­han vain, kun tai­tu­ri pää­see vauh­tiin ja la­too te­ho­pis­teet 0 + 6! Il­ta­päi­vä­leh­det myy­vät ja pe­laa­ja-agen­tit hie­ro­vat kii­mas­sa kä­si­ään, kun odo­tet­ta­vis­sa on taas ker­ran an­toi­sat so­pi­mus­neu­vot­te­lut use­am­man seu­ran kans­sa. Ra­haa ki­li­see niin pe­laa­jan ti­lil­le, mut­ta myös agen­tit pää­se­vät osin­goil­le ja mel­ko suu­ril­le sel­lai­sil­le.

No ei se raha ai­noa mo­tii­vi pis­te­teh­tai­luun ole. On­han sii­nä myös hen­ki­lö­koh­tai­sia in­to­hi­mo­ja. Muis­tan hy­vin ikä­mies­ten Fut­sal-pe­lin noin kym­me­nen vuo­den ta­kaa Po­rin Ly­se­ol­la. Mei­dän koos­sa­pi­tä­vä voi­mam­me Ar­to oli es­ty­nyt sil­loin tu­le­maan pai­kal­le ja pyy­si mi­nua ke­rää­mään te­ho­pis­teet päi­vän ot­te­lus­ta. Voi­tim­me pe­lin muis­taak­se­ni 8–3 ja pe­lin jäl­keen sit­ten vih­ko esiin pis­tei­den kir­jaa­mis­ta var­ten. It­sel­le­ni merk­ka­sin lä­hes to­tuu­den mu­kai­ses­ti 3 + 3. mut­ta mel­ko no­pe­as­ti to­tuus val­ke­ni. Jos jo­kai­nen pu­hui tot­ta te­hois­taan niin mei­dän oli­si pi­tä­nyt teh­dä ot­te­lus­sa rei­lus­ti yli 20 maa­lia!

Kim­mo Ös­ter­lund

Nau­ra­va put­ki­myy­jä

”Pal­jon luu­loa, vä­hän tie­toa”